Kävin lauantaina Hollolan hallilla tekemässä pienen harjoituksen ennen sunnuntainkoetta. Oli kyllä aika heikko kenraaliharjoitus :( Seuraaminen ei ollut niin tarkkaa ja terästä mitä se on ollut ryhmätreeneissä. Luultavasti en yksin ollessa saa Perrolle sellaista treenausfeelistä päälle. Se teki vähän niinkuin "yhdellä kädellä" ..
Aloin sitten tehdä niitä että jätän sen seisomaan ja käsken joko istumaan tai makaamaan, ja kun tekee niin vapautus ja makkara tai lelu lentää. Jostain syystä se ei meinannut millään mennä istumaan vaan putosi makaamaan. AAAARGH! Sitten tuli mieleen, että on sanottu, että jos se tekee jotain tuollaista, niin tiukasti vaan korjaamaan. Ja miehän menin. Mörähdin ja nostin sen istumaan. Tappeluhan siitä meinasi tulla ... :( Sitten jätin sen uudelleen seisomaan ja tein helpommalla eli ihan läheltä suoraan Perroa kohti ja istu. Ja se meni, superiloinen palkkaus tästä. Sitten se alkoikin mennä. Paitsi että sitten taas lopussa kun tein sitä uudelleeen, niin jouduin tehdä saman jutun ensin, eli kun ei tehnyt oikein, niin tiukasti korjaamaan, ja sen jälkeen eka niin helppo että varmasti tekee oikein - palkka - ja toisilla kerroilla voi tehdä vähän vaikeammin.
Tänään sitten mentiin kokeeseen. Itsellä vähän huono ja epäröivä mieli, kun eilen meni niin läskiksi. Ekan pikkupaniikin päähäni kehittelin, kun tajusin, että todellakin! Miestuomari, sehän tarkoittaa että se kopeloi Perron ja luoksepäästävyydessä kumartuu sen päälle. Eihän Perroa ole kukaan mies tuollai kopeloinut, kestääköhän se!?? No hienosti kesti, ei ollut moksiskaan. Turhaan sitä jännitin. Sitäpaitsi se miestuomari, Ossi Harjula, oli tosi mukava ja sympaattinen :)
Seuraaminen hihnassa alkoi tosi hyvin! Perro oli tosi innokas ja oikeassa kohtaa, teki oikeasti töitä! Mutta sitten, muutaman käännöksen jälkeen, kun ei tippunutkaan makkaraa, niin Perro muuttui epävarmaksi ja alkoi hidastaa ja haahuilla. Yh :( Myös tuomarin kommentti seuraamisen jälkeen oli, että alussa oikein todella hienoa ja tarkkaa, mutta sitten se lopahti. Tästä näkee että ei olla vielä valmiita kokeeseen, täytyy treenata tuota seuraamista niin, että se ymmärtää, että palkka tulee vaikka tuleekin vasta ehkä 100m jälkeen.
Maahanmenossa olin taas tosi epävarma kun seuruu oli niin huonoa, sanoin tosi rumasti "maahan" ja vielä varmistin kurkistamalla olan yli. Tuosta kurkistelusta tuomari ei tykännyt, ja sanoikin, että luota koiraan, äläkä vilkuile.
Luoksetulo oli hyvä kuin aina, mutta pa on liian takana. Niinkuin aina luoksetulossa.
Seisominen seuraamisen yhteydessä meni minusta aika hyvin, kun ennenvuoroa treenatessa se ei meinannut onnistua millään.. Mutta siis käsiavun annoin ja taas vilkaisin olan yli jäikö. Hihhih, taas tuli tuomarilta sanomista :)
Estehyppy on Perrolle mieluinen ja sen se tekee hienosti, ilman mitään varmisteluja, 10 napsahti.
Kokonaisvaikutus 8.
Kiva tuomari, joka joka liikkeen jälkeen jutteli ja antoi palautetta.
Kokeessa hyvin meni se, että mitään liikettä ei ennakoitu ja kaikki se teki.
Hyvä Perro <3
Niin ja erityisen lämmittävää oli se kun oltiin lähdössä kehästä pois, niin liikkuri hihkaisi, että sulla on hyvä koira!
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
perjantai 9. syyskuuta 2011
Tyhmää treenata itsekseen..
Kävin Hollolan hallilla koko lauman kanssa, Perron kanssa kävin kentällä, vaikka oli kyllä tarkoitus mennä vähän agia..
Ensin vähän seuraamista askel kerrallaan. Yksin treenatessa Perro on vikiseväisempi. Se kärsimättömästi vikisee ja hypähtelee kuin komentaakseen. Seuraamiset muutamilla askeleilla meni kai ihan ok.
Sitten katse suoraan eteenpäin ja "maahan" ja kun tarkistin niin kyllä se maahan meni. Tosin ennakoi ja pompsahti istumaan ennen käskyä.
Kun en oikein keksinyt mitä tekisin, niin aloin sitten tehdä niitä, että jätin Perron seisomaan, kävelin vähän matkan päähän ja sivuttain Perroon käskytin istumaan. Aluksi tarjosi mitä sattuu, yleensä maahanmenoa, mutta sitten alkoi kuunnella! Ja kun vielä palkkasin aina heittämällä makkarapalan, niin alkoi mennä tosi nopeesti istumaan tai maahan. Tästä jäi hyvä fiilis!
Hyppyä tein myös. Ekalla kerralla kun menin viereen ja jäin odottamaan, niin ennakoi istumisen. Äh! Mutta muilla kerroilla ei ennakoinutkaan.
Toivottavasti huomennakin ehtisi käydä tekemässä vähän jotain.
Ensin vähän seuraamista askel kerrallaan. Yksin treenatessa Perro on vikiseväisempi. Se kärsimättömästi vikisee ja hypähtelee kuin komentaakseen. Seuraamiset muutamilla askeleilla meni kai ihan ok.
Sitten katse suoraan eteenpäin ja "maahan" ja kun tarkistin niin kyllä se maahan meni. Tosin ennakoi ja pompsahti istumaan ennen käskyä.
Kun en oikein keksinyt mitä tekisin, niin aloin sitten tehdä niitä, että jätin Perron seisomaan, kävelin vähän matkan päähän ja sivuttain Perroon käskytin istumaan. Aluksi tarjosi mitä sattuu, yleensä maahanmenoa, mutta sitten alkoi kuunnella! Ja kun vielä palkkasin aina heittämällä makkarapalan, niin alkoi mennä tosi nopeesti istumaan tai maahan. Tästä jäi hyvä fiilis!
Hyppyä tein myös. Ekalla kerralla kun menin viereen ja jäin odottamaan, niin ennakoi istumisen. Äh! Mutta muilla kerroilla ei ennakoinutkaan.
Toivottavasti huomennakin ehtisi käydä tekemässä vähän jotain.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Ihan pientä tokoilua metsän siimeksessä..
Ajattelin ihan vähän kokeilla jotain tokoilua lenkin lomassa.
En tehnyt oikein muuta, mutta seuraamista askel kerrallaan. Tein niin, että otin koiran perusasentoon ja katsoin suoraan eteen, yksi askel, pysähdys ja sitten tarkistin missä koira on: Se oli ihan just siinä kun pitikin! Ihan mahtava! Ja sama muutaman kerran, välissä yhdellä - neljällä askeleella. Ihan huippuhyvä! Ja tässä oli kyllä häiriötäkin jo mukana, kun hullu-russeli huusi ja haukkui vieressä, kun se oli köytetty puuhun kiinni! :)
Sitten koira perusasentoon, katse suoraan eteen, "maahan" ja sitten tarkistus menikö. Meni! Odotin tooosi pitkään ja sitten palkkasin. Sen takia tuo odotus, koska jos palkkaan aina heti, niin sitten se alkaa jo tarjota istumista. Samoin sitten kun koira oli maassa niin katse suoraan eteenpäin "istu" ja tarkistus. Arvatkaa istuiko??! ;) <3 <3
Perro oli jotenkin tosi hyvällä tuulella ja näki että se oikein halusi tehdä juttuja. Mutta enempiä ei tehty.
En tehnyt oikein muuta, mutta seuraamista askel kerrallaan. Tein niin, että otin koiran perusasentoon ja katsoin suoraan eteen, yksi askel, pysähdys ja sitten tarkistin missä koira on: Se oli ihan just siinä kun pitikin! Ihan mahtava! Ja sama muutaman kerran, välissä yhdellä - neljällä askeleella. Ihan huippuhyvä! Ja tässä oli kyllä häiriötäkin jo mukana, kun hullu-russeli huusi ja haukkui vieressä, kun se oli köytetty puuhun kiinni! :)
Sitten koira perusasentoon, katse suoraan eteen, "maahan" ja sitten tarkistus menikö. Meni! Odotin tooosi pitkään ja sitten palkkasin. Sen takia tuo odotus, koska jos palkkaan aina heti, niin sitten se alkaa jo tarjota istumista. Samoin sitten kun koira oli maassa niin katse suoraan eteenpäin "istu" ja tarkistus. Arvatkaa istuiko??! ;) <3 <3
Perro oli jotenkin tosi hyvällä tuulella ja näki että se oikein halusi tehdä juttuja. Mutta enempiä ei tehty.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Ältsin hyvät treenit!
Jep. Elina veti taas ihan mahti hyvät treenit! Harmittaa jo valmiiksi, että ensi viikolla on viimeinen kerta. Yksin treenailu on niin .. surkeaa ja eteenpäinviemätöntä sählinkiä.
Aina paikalle mennessä Perrosta vilahtaa se hermostunut vikisijä-puoli, joka minua ärsyttää, mutta ONNEKSI se loppuu kyllä lähestulkoon samantien kun alkaa treenata.
Taidettiin aloittaa seuraamisilla. Askel ja palkka. Pari askelta ja palkka. Neljä askelta ja palkka. jne. Koetin muistaa, että en katso yhtään koiraa. Katoin suoraan vaan eteenpäin ja aina pysähtyessä tarkastin missä kohtaa koira on. Se oli hyvä! Jossain kohtaa jätti vähän tilaa meidän väliin, mutta se korjaantui kun astuinkin hieman oikealle. Nämä on kivoja, kun Perro on niin innoissaan.
Sitten jätettiin koirat ympyränmalliin makaamaan, ja itse mentiin ringin keskelle, selkä koiraa kohti. Elina käveli ulkokehällä ja häiritsi koiria, ja niitten piti pysyä maassa. Perro pysyi hyvin.
Koira istumaan eteen ja kontaktiin, Elina käskytti vieressä makaamaan ja tulemaan luo jne, ja koiran piti pysyä istumassa. Ensin kun Elina vieressä käskytti toista koiraa, Perro oli jo menossa makaamaan, mutta sitten katsoi minua ja jäikin istumaan. Hyvä! Sitten se tuli koko ajan varmemman oloiseksi kun kuuli Elinan käskytyksiä ympärillä ja istui ja napotti minua, eikä mennyt maahan. Sitten kun E tuli meidän kohdalle ja kumartui Perron puoleen "tule Perro" niin Perro lähti yhtään edes epäröimättä. No, se oli vähän liian vaikea, Elina on kuitenkin ihan Perron suosikki-ihmisiä. Samoin kun Elina käskytti suoraan Perroa maahan, niin Perro meni maahan. Vähän se alkoi sitten hahmottaa mikä siinä oli ideana, ja lopulta kun Elina heitti lelua niin Perro pysyikin istumassa ja kontaktissa, eikä lähtenyt lelun perään. Näitä tällasia pitäisi päästä tekemään enemmänkin, mutta ei ehkä noin liian vaikealla alulla, vaan mieluummin niin että aluksi niin helppo että koira onnistuu, ja saisi siitä itsevarmuutta.
Noutokapulaa vähän heiteltiin, Perro lähti hyvin perään ja ottaa suuhun, mutta tein väärin siinä, kun se ehti aina itse sen pudottaa ilman että annoin luvan, eli silloin kun kapula on vielä suussa ja on tulossa minua kohti, niin pitäisi tulla se "kiitos" ja heittää palkka. En ole oikein tehnyt noutoa, kun yksin ollessa, en saa Perroa niin innostumaan. Tuolla kentällä muitten ihmisten ja koirien seassa se tekee paljon paremmin kuin minun kanssa kaksistaan ollessa. Ja tämä pätee kaikkeen treeniin.. hmmm...
Eka kertaa kokeiltiin metallikapulaa ja siihen Perro ei koskenutkaan. Jo se kolina mitä se piti maahan osuessaan vakuutti Perrolle, että tuohon ei kannata lähemmin tutustua :)
Mitäs muuta me tehtiin? Ai niin, maahan ja siitä sivu ekalla käskyllä. Ne meni ok. Näissä harjoituksissa täytyy muistaa taas katsoa suoraan eteenpäin, ei koiraa. Meille tässä ehkä haasteena eniten se, kun annan maahan käskyn ja jään odottamaan, enkä heti palkkaa tai sano mitään, niin Perro alkaakin jo tarjoamaan istumista. Sitä täytyy harjoitella, että se kans pysyy siellä maassa, vaikka mie jäänkin seisomaan viereen, enkä lähde liikkeelle vierestä (tai palkkaa). Ylös noustessa ei kyllä sillai hyppää niinkuin ihanne olisi, vaan nousee "hillitysti".
Paikallaolo oli hyvä. Tehtiin ensin lyhyellä matkalla, siitä sitten auton taakse piiloon ja sieltä takaisin koiran viereen. Ei ennakoi nousemista. Hyvä.
Kaikenkaikkiaan ihan huippuhyvät treenit. Voi kun saisin Perron toimimaan noin sunnuntaina sitten kokeessakin. Se on niiin huippu silloin kun se haluaa.
Ja tosi tyytyväinen siihenkin, että nämä treenit tehtiin märällä koiralla, eli juuri oli vesisateessa lenkkeilty ja märissä pusikoissa nuuhkuteltu, ja silti toimi noin hyvin. Hyvä Perro <3
Aina paikalle mennessä Perrosta vilahtaa se hermostunut vikisijä-puoli, joka minua ärsyttää, mutta ONNEKSI se loppuu kyllä lähestulkoon samantien kun alkaa treenata.
Taidettiin aloittaa seuraamisilla. Askel ja palkka. Pari askelta ja palkka. Neljä askelta ja palkka. jne. Koetin muistaa, että en katso yhtään koiraa. Katoin suoraan vaan eteenpäin ja aina pysähtyessä tarkastin missä kohtaa koira on. Se oli hyvä! Jossain kohtaa jätti vähän tilaa meidän väliin, mutta se korjaantui kun astuinkin hieman oikealle. Nämä on kivoja, kun Perro on niin innoissaan.
Sitten jätettiin koirat ympyränmalliin makaamaan, ja itse mentiin ringin keskelle, selkä koiraa kohti. Elina käveli ulkokehällä ja häiritsi koiria, ja niitten piti pysyä maassa. Perro pysyi hyvin.
Koira istumaan eteen ja kontaktiin, Elina käskytti vieressä makaamaan ja tulemaan luo jne, ja koiran piti pysyä istumassa. Ensin kun Elina vieressä käskytti toista koiraa, Perro oli jo menossa makaamaan, mutta sitten katsoi minua ja jäikin istumaan. Hyvä! Sitten se tuli koko ajan varmemman oloiseksi kun kuuli Elinan käskytyksiä ympärillä ja istui ja napotti minua, eikä mennyt maahan. Sitten kun E tuli meidän kohdalle ja kumartui Perron puoleen "tule Perro" niin Perro lähti yhtään edes epäröimättä. No, se oli vähän liian vaikea, Elina on kuitenkin ihan Perron suosikki-ihmisiä. Samoin kun Elina käskytti suoraan Perroa maahan, niin Perro meni maahan. Vähän se alkoi sitten hahmottaa mikä siinä oli ideana, ja lopulta kun Elina heitti lelua niin Perro pysyikin istumassa ja kontaktissa, eikä lähtenyt lelun perään. Näitä tällasia pitäisi päästä tekemään enemmänkin, mutta ei ehkä noin liian vaikealla alulla, vaan mieluummin niin että aluksi niin helppo että koira onnistuu, ja saisi siitä itsevarmuutta.
Noutokapulaa vähän heiteltiin, Perro lähti hyvin perään ja ottaa suuhun, mutta tein väärin siinä, kun se ehti aina itse sen pudottaa ilman että annoin luvan, eli silloin kun kapula on vielä suussa ja on tulossa minua kohti, niin pitäisi tulla se "kiitos" ja heittää palkka. En ole oikein tehnyt noutoa, kun yksin ollessa, en saa Perroa niin innostumaan. Tuolla kentällä muitten ihmisten ja koirien seassa se tekee paljon paremmin kuin minun kanssa kaksistaan ollessa. Ja tämä pätee kaikkeen treeniin.. hmmm...
Eka kertaa kokeiltiin metallikapulaa ja siihen Perro ei koskenutkaan. Jo se kolina mitä se piti maahan osuessaan vakuutti Perrolle, että tuohon ei kannata lähemmin tutustua :)
Mitäs muuta me tehtiin? Ai niin, maahan ja siitä sivu ekalla käskyllä. Ne meni ok. Näissä harjoituksissa täytyy muistaa taas katsoa suoraan eteenpäin, ei koiraa. Meille tässä ehkä haasteena eniten se, kun annan maahan käskyn ja jään odottamaan, enkä heti palkkaa tai sano mitään, niin Perro alkaakin jo tarjoamaan istumista. Sitä täytyy harjoitella, että se kans pysyy siellä maassa, vaikka mie jäänkin seisomaan viereen, enkä lähde liikkeelle vierestä (tai palkkaa). Ylös noustessa ei kyllä sillai hyppää niinkuin ihanne olisi, vaan nousee "hillitysti".
Paikallaolo oli hyvä. Tehtiin ensin lyhyellä matkalla, siitä sitten auton taakse piiloon ja sieltä takaisin koiran viereen. Ei ennakoi nousemista. Hyvä.
Kaikenkaikkiaan ihan huippuhyvät treenit. Voi kun saisin Perron toimimaan noin sunnuntaina sitten kokeessakin. Se on niiin huippu silloin kun se haluaa.
Ja tosi tyytyväinen siihenkin, että nämä treenit tehtiin märällä koiralla, eli juuri oli vesisateessa lenkkeilty ja märissä pusikoissa nuuhkuteltu, ja silti toimi noin hyvin. Hyvä Perro <3
perjantai 2. syyskuuta 2011
Huono karma.
Huoh, todellakin. Tällä minun treeniblogilla tuntuu olevan aika huono karma.
Keskiviikkona päätin, että miekin alan pitää treenipäiväkirjaa näin blogissa. On sitten mukavasti oman (huonon) muistin tukena.
Tarkoituksena oli, että torstaina menen Perron kanssa Hollolaan treenaamaan. Kauhealla kiireellä ajelin töistä kotiin, käytin koirat lenkillä ja tarkoituksen oli myöskin kävästä kaupassa ihan vaan nopeasti. No, kaupassa sitten tunnuttiinkin viihtyvän ja Kristian sai minut ylipuhuttua viinillä ja juustolla pysymään kotona. Uh, olin heikko nainen. Jäin kotiin. Eka treeni näin treeniblogi aikana siis jäi välistä.
Lauantaina on tokokoe. Se on samalla piirinmestaruuskisa. Sinne ilmoittauduin jo varmaan melkein kuukausi sitten, heti kun vaan sai ilmoittautua. Innoissani olen tätä odottanut, vaan miten kävi!?
Tänään kaupasta tullessa oli koirat päässyt ruokasäkkiin käsiksi ja minun toko-Perro on ylensyönyt itsensä. Voi samperi. Kisoihin ei päästä huomenna, koira ei voi olla kunnossa tuollasen satsin jälkeen. Harmittaa. Mutta toki tärkeintä olisi että koirille ei tulisi tästä mitään. Vaikuttaisi siltä, että lähinnä vain Perro söi sitä kuivamuonaa, ja Rumba jonkin verran. Ide ei ehkä syönyt juuri mitään.
Että näin alkoi minun blogin pitäminen. Toivottavasti jatkuu mukavammissa merkeissä.
Keskiviikkona päätin, että miekin alan pitää treenipäiväkirjaa näin blogissa. On sitten mukavasti oman (huonon) muistin tukena.
Tarkoituksena oli, että torstaina menen Perron kanssa Hollolaan treenaamaan. Kauhealla kiireellä ajelin töistä kotiin, käytin koirat lenkillä ja tarkoituksen oli myöskin kävästä kaupassa ihan vaan nopeasti. No, kaupassa sitten tunnuttiinkin viihtyvän ja Kristian sai minut ylipuhuttua viinillä ja juustolla pysymään kotona. Uh, olin heikko nainen. Jäin kotiin. Eka treeni näin treeniblogi aikana siis jäi välistä.
Lauantaina on tokokoe. Se on samalla piirinmestaruuskisa. Sinne ilmoittauduin jo varmaan melkein kuukausi sitten, heti kun vaan sai ilmoittautua. Innoissani olen tätä odottanut, vaan miten kävi!?
Tänään kaupasta tullessa oli koirat päässyt ruokasäkkiin käsiksi ja minun toko-Perro on ylensyönyt itsensä. Voi samperi. Kisoihin ei päästä huomenna, koira ei voi olla kunnossa tuollasen satsin jälkeen. Harmittaa. Mutta toki tärkeintä olisi että koirille ei tulisi tästä mitään. Vaikuttaisi siltä, että lähinnä vain Perro söi sitä kuivamuonaa, ja Rumba jonkin verran. Ide ei ehkä syönyt juuri mitään.
Että näin alkoi minun blogin pitäminen. Toivottavasti jatkuu mukavammissa merkeissä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)