Jep. Elina veti taas ihan mahti hyvät treenit! Harmittaa jo valmiiksi, että ensi viikolla on viimeinen kerta. Yksin treenailu on niin .. surkeaa ja eteenpäinviemätöntä sählinkiä.
Aina paikalle mennessä Perrosta vilahtaa se hermostunut vikisijä-puoli, joka minua ärsyttää, mutta ONNEKSI se loppuu kyllä lähestulkoon samantien kun alkaa treenata.
Taidettiin aloittaa seuraamisilla. Askel ja palkka. Pari askelta ja palkka. Neljä askelta ja palkka. jne. Koetin muistaa, että en katso yhtään koiraa. Katoin suoraan vaan eteenpäin ja aina pysähtyessä tarkastin missä kohtaa koira on. Se oli hyvä! Jossain kohtaa jätti vähän tilaa meidän väliin, mutta se korjaantui kun astuinkin hieman oikealle. Nämä on kivoja, kun Perro on niin innoissaan.
Sitten jätettiin koirat ympyränmalliin makaamaan, ja itse mentiin ringin keskelle, selkä koiraa kohti. Elina käveli ulkokehällä ja häiritsi koiria, ja niitten piti pysyä maassa. Perro pysyi hyvin.
Koira istumaan eteen ja kontaktiin, Elina käskytti vieressä makaamaan ja tulemaan luo jne, ja koiran piti pysyä istumassa. Ensin kun Elina vieressä käskytti toista koiraa, Perro oli jo menossa makaamaan, mutta sitten katsoi minua ja jäikin istumaan. Hyvä! Sitten se tuli koko ajan varmemman oloiseksi kun kuuli Elinan käskytyksiä ympärillä ja istui ja napotti minua, eikä mennyt maahan. Sitten kun E tuli meidän kohdalle ja kumartui Perron puoleen "tule Perro" niin Perro lähti yhtään edes epäröimättä. No, se oli vähän liian vaikea, Elina on kuitenkin ihan Perron suosikki-ihmisiä. Samoin kun Elina käskytti suoraan Perroa maahan, niin Perro meni maahan. Vähän se alkoi sitten hahmottaa mikä siinä oli ideana, ja lopulta kun Elina heitti lelua niin Perro pysyikin istumassa ja kontaktissa, eikä lähtenyt lelun perään. Näitä tällasia pitäisi päästä tekemään enemmänkin, mutta ei ehkä noin liian vaikealla alulla, vaan mieluummin niin että aluksi niin helppo että koira onnistuu, ja saisi siitä itsevarmuutta.
Noutokapulaa vähän heiteltiin, Perro lähti hyvin perään ja ottaa suuhun, mutta tein väärin siinä, kun se ehti aina itse sen pudottaa ilman että annoin luvan, eli silloin kun kapula on vielä suussa ja on tulossa minua kohti, niin pitäisi tulla se "kiitos" ja heittää palkka. En ole oikein tehnyt noutoa, kun yksin ollessa, en saa Perroa niin innostumaan. Tuolla kentällä muitten ihmisten ja koirien seassa se tekee paljon paremmin kuin minun kanssa kaksistaan ollessa. Ja tämä pätee kaikkeen treeniin.. hmmm...
Eka kertaa kokeiltiin metallikapulaa ja siihen Perro ei koskenutkaan. Jo se kolina mitä se piti maahan osuessaan vakuutti Perrolle, että tuohon ei kannata lähemmin tutustua :)
Mitäs muuta me tehtiin? Ai niin, maahan ja siitä sivu ekalla käskyllä. Ne meni ok. Näissä harjoituksissa täytyy muistaa taas katsoa suoraan eteenpäin, ei koiraa. Meille tässä ehkä haasteena eniten se, kun annan maahan käskyn ja jään odottamaan, enkä heti palkkaa tai sano mitään, niin Perro alkaakin jo tarjoamaan istumista. Sitä täytyy harjoitella, että se kans pysyy siellä maassa, vaikka mie jäänkin seisomaan viereen, enkä lähde liikkeelle vierestä (tai palkkaa). Ylös noustessa ei kyllä sillai hyppää niinkuin ihanne olisi, vaan nousee "hillitysti".
Paikallaolo oli hyvä. Tehtiin ensin lyhyellä matkalla, siitä sitten auton taakse piiloon ja sieltä takaisin koiran viereen. Ei ennakoi nousemista. Hyvä.
Kaikenkaikkiaan ihan huippuhyvät treenit. Voi kun saisin Perron toimimaan noin sunnuntaina sitten kokeessakin. Se on niiin huippu silloin kun se haluaa.
Ja tosi tyytyväinen siihenkin, että nämä treenit tehtiin märällä koiralla, eli juuri oli vesisateessa lenkkeilty ja märissä pusikoissa nuuhkuteltu, ja silti toimi noin hyvin. Hyvä Perro <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti